Mitä miehen pään sisällä liikkuu?

Oon lukemattomia kertoja miettiny tota asiaa, mikä on otsikkonakin. Siis ihan oikeasti..? Mä joskus haluaisin tietää täydellisesti, mitä sielä miehen pään sisällä oikein liikkuu, enkä varmasti oo ainoo.

Tilanne 1: Ollaan miehen kanssa oltu hyvällä pohjalla jo aikaa ja tulee eteen tilanne, kun nainen haluaisi jo vakinaistaa suhteen. Mitä se mies tekee? SE PERÄÄNTYY. Siis mitä helvettiä nyt taas? Onko se "parisuhteessa" -status oikeasti niin maailmaa mullistava, että sen takia täytyy lopettaa nyt koko suhde ja jatkaa erillään. Mulle ei ainakaan se somessa lukeva parisuhdetilanne oo niin tärkeä, mutta olishan se nyt kiva kuulla miehenkin suusta, että missä mennään.

Tilanne 2: Teillä on exän kanssa yhteinen lemmikki. Mies haukkuu sut jatkuvasti maan tasalle, kirjoittelee sulle anonyymisti haukkumisviestejä netissä ja sen jälkeen ihmettelee, mikset halua olla tekemisissä tai antaa enää lemmikkiä hänelle. AI MIKSET? Nyt ne aivot käteen jo. Turhaa sitä kuuntelee exän perseilyä, jos ei oo edes tehnyt mitään ansaitakseen sitä. Välit poikki suoraan ja katsoo asiaa sitten myöhemmin, kun osataan käyttäytyä. 

Tilanne 3: Oot ulkona kaverin/kavereiden kanssa ja törmäät mukavan oloiseen mieheen, juttelette illan aikana paljon, mies pyytää päästä viereen yöksi ja loppu onkin sitten historiaa. Aamulla on kiva herätä jonkun vierestä ja muutenkin tuntuu, että elämä on taas ihanaa. Miehen kännykkä huutaa hoosiannaa ja mies menee puhumaan puhelimeen vähän sivumpaan. Kuulet silti, että sielä huutaa joku ragepillu puhelimessa "MISSÄ SÄ JARMO OOT? MIKSET TULLU KOTIIN YÖKSI?". Ei_saatana. Siitä alkaakin sitten se soppa, miten oot hirvee huora ja panet varattuja miehiä.

Tilanne 4: Haluat pitää vaan hauskaa jonkun miehen kanssa ja melkein ensimmäisiin lauseisiin miehellä kuuluu: "Mä en haluu sit mitään vakavaa". MITÄ VITTUA? Mä ainaki ite suunnittelin jo häitä, mitäs muutakaan?

Tilanne 5: Oot ihan epätoivoinen ja selaat Tinderiä tai kuvake.net:iä. Sitten osuu kohdalle se Paavo, joka aloittaa keskustelun: "Moikka ;) Mitäs kuumalle kissalle kuuluu? Kiinnostaisko seura täältä Riihimäeltä;);))?" MIKSI? Onko olemassa oikeasti naista, joka lämpee noille? Mua lähinnä huvittaa noi kommentit, yleensä jätän huomioimatta, mutta joskus heitän läpällä jotain tai sanon suoraan, että ei kiinnosta. Vaikka mä oonki epätoivoinen sinkku sielä sivustolla myös, niin jotain rajaa sentään.

Leijonaa mä metsästän

Rupesin miettimään tätä ns. miehen metsästystä. Sitähän sanotaan, että se oikea tulee vastaan silloin kun sitä vähiten odottaa, mutta miten helvetissä ihmiset oikeasti malttaa vain olla ja odottaa? Mulla on ainakin niin tylsä elämä, ettei mulla muuta tekemistä ookkaan kun selailla treffipalstoja ja Tinderiä. Mutta harmikseni sitä unelmien prinssiä ei oo kyllä vieläkään näkynyt tai kuulunut, vaikka oon kovasti uurastanut sen eteen. Palautin jopa tunnukseni Kuvakkeeseen vähän aikaa sitten, mutta samaan lopputulokseen tulin kuin ennen tunnuksen poistoakin: kuvake.net on täynnä epätoivoisia ja rumia sinkkuja. Minä tietenkin kuulun itsekin siihen ryhmään.

No millainen se unelmien mies sitten oikein on? Oon hyväksynyt kuitenkin jo tosiasian, ettei unelmien miestä oo olemassakaan, mutta silti voi aina toivoa parasta.

-Unelmien miehellä olis parta

-Se rakastais koiria (mun rakastamisen lisäks)

-Tatuoinnit on plussaa, mut ei mitään kärpäsen paskan kokoisia, vaan isoja ja näyttäviä.

-Sillä pitää olla lihaa luiden ympärillä, se mieshän kuolis mun alle jos vaikka harrastettais seksiä, kun ite oon vähän pyöreä.

-Seksin pitää olla hyvää! 

-Sen pitää tottakai osata tehdä hyvää ruokaa, mutta antaa tehdä munki myös ettei omi keittiötä.

-Mulle pitää myös ostaa aina silloin tällöin jotain lahjoja tai ylläreitä. Vaikka sitten kukkia Lidlistä, jos ei oo muuhun varaa (Nehän maksaa jotain 4€. Tiedän, kun ostan aina välillä itelleni kimpun sieltä)

-Se kuuntelee myös sitä musiikkia mitä mä. Ei tarvitse kokoajan, mutta kunhan sietää sitä ja tulee joskus mun kanssa uloskin ihan sen musiikin takia. (Tää kohta on osoittautunut vähän hankalaksi jopa, jotkut ei siedä mun rakastamaa musiikkia yhtään)

-Mua pitää kehua, että mun itsetunto ei pääse laskemaan. Mulla on ehkä maailmankaikkeuden paskin itsetunto.

-Pitää olla kiltti, mutta ei anna tossuttaa itteään liikaa.

-Ei käytä huumeita, alkoholia kohtuudella.

-Harrastaa liikuntaa säännöllisesti, mutta herkuttelee myös eikä oo liian itsekriittinen

-On avoin, mutta kuuntelee myös mua ja tukee vaikeissa asioissa

Mä jouduin oikeesti miettimään ihan sikakauan näitä kohtia ja tästäkin varmasti puuttuu jotain olennaista, mitä en vaan nyt muistanut. Mutta nää on ihan pakollisia.. Vai onko? Näitäkin asioita on joutunut hiomaan ja tajuamaan ajan myötä, mitä sitä oikeastaan haluaakaan siitä  miehestä. Esimerkkinä just viimeisin pitkä suhde, niin opin sen aikana ihan uusia asioita itestäni. Mutta elämä opettaa ja hyvä niin. Se ei oo kyllä vieläkään opettanut, että mistä mä löydän mua tarpeeksi mielyttävän miehen?

Kevättä rinnassa

Avasin taas tän oman blogin monen kuukauden tauon jälkeen. Välillä en muista tän koko olemassaoloa, mutta joskus se tulee taas mieleen ja käyn lukemassa vanhoja tekstejä. Viimeisimmät kirjoitukset oli elokuulta 2013, en ehtinyt kuin selaamaan pari postausta ja myötähäpeä oli niin helvetin suuri, että poistin suoraa kaikki vanhat kirjoitukset ja ajattelin aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Ei siinä, ettenkö varmaan jatkossakin tulisi häpeämään itseäni.

Periaatteessa kaikki on muuttunut niiltä ajoilta, mutta periaatteessa ei mitään. Oon edelleen se sama ihminen, mutta toisaalta tuntuu että oon kasvanu siitä jo yli. Näihin kuukausiin mahtuu ihan sairaasti kaikkea, mutta päällimäisenä mielessä on varmaankin tuo vähän pidempi suhde, joka loppui viime syksynä. Aluksi se oli tietenkin maailmanloppu, mutta näin jälkiviisaana voi vaan todeta, että onneksi se on ohi. Mutta nyt on taas kevät ja hormonit hyrrää siihen malliin, että voisin mennä vaikka naimisiin ensimmäisen vapaaehtoisen kanssa. Kunhan olis vaan joku, niin epätoivoiselta kuin se vain kuulostaakin.

Ollaan me kyllä vähän hulluja kämppiksen kanssa. Musta tuntuu, että se johtuu tästä keväästä oikeasti! Mä oon muunmuassa löytäny itelleni täydellisen sormuksen ja tänään selailtiin häämekkoja. Rupesin oikeasti miettimään myös, että missä haluan mennä naimisiin, koska perinteiset kirkkohäät ei tunnu olevan mun juttu. Mut helvetti sentää, ku ei oo vaan sitä miestä joka menis mun kanssa naimisiin. Mulla alkaa olee pikkuhiljaa jo kaikki valmiina. Nyt jos joku ottaa nää ihan tosissaan, niin höllääppä vähän.

Viimeisimmän suhteen jälkeen on kyllä ollut ihastumista, mutta ei mitään vakavampaa. Tinder laulaa välistä hoosiannaa ja välillä en jaksa edes avata koko sovellusta. On sielä tullut sentään yhteen mielenkiintoiseen mieheen törmättyä, jonka kanssa ollaankin nähty jo muutamaan otteeseen. On siitä oikeastaan heti alusta alkaen paljastunut asioita, joita mä en hyväksy, mutta jotenki haluan antaa mahdollisuuden. Vaikka en pystyis muuttamaan niitä asioita, pitäähän senkin kestää mun huonot puolet, niin miks mä olisin ansainnu virheettömän miehen? En vaan vielä tiedä sitäkään, että onko tää nyt sellainen mies, jonka kanssa oikeasti haluan jotain vakavaa vai onko tää nyt vaan joku vaihe, että mulle kelpaa kuka vaan. Mutta kaikki on vielä vasta niin alussa, etten osaa sanoa vielä mitään. Kuitenki pelottaa, että kaikki menee päin vittua, onhan se ihan luontaista mulle pilata kaikki just kun menee hyvin. Mutta toisaalta, ollaan luonteeltamme vähän liian samanlaisia. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Kuvitelkaa oinas ja härkä yhteen. Horoskooppeja siis meinaan.

Horoskoopeista tulikin mieleen, että uskonkohan vähän liikaa niihin? En mä mitään päivittäisiä lööppisivustojen horoskooppeja jaksa edes lukea, mutta silloin tällöin ja sellaiset horoskoopit luen, mitkä kertoo horoskoopista kokonaisvaltaisesti. Niihin verratessa oon ite kyllä aika tyypillinen oinas. Mulla on myös paha tapa lukea aina horoskooppien yhteensopivuus, jos mulla on jotain säätöä/ihastumista jonkun kanssa. Mun pitäis lopettaa se, enkä sais myöskään kysyä toiselta horoskooppia tai stalkata syntymäaikaa jostain somesta. Sen voisin luetella paheiksi joskus, jos joku kysyy. Vaaka kuulemma sopii mulle parhaiten, en vaan oo törmänny tähän mennes yhteenkään vaakaan, joka kiinnostais mua. Mulle on osunu kohdalle aina just ne, joiden kanssa suhde on aina alusta asti tuhoontuomittu.