Please, let me die.

Miks tähän aikaan vuodesta aina, kun rupeaa illat hämärtymään ja rupeaa tajuamaan, että syksy on tulossa, niin aivot menee ihan solmuun? Mulla on nyt pari vuotta ollut aina syksyisin sama ongelma, että rupeaa ahdistamaan illat ja rupeen miettimään paljon kaikkea stressaavaa. Pian on kaamosväsymys/masennus, itken paljon ja saan ahdistuskohtauksia. Todella paskamaista, miten vuodenaika voi vaikuttaa ihmisen mieleen niin paljon.

Järjellä ajateltu suhde

Mä olen parisuhteessa. Ollut jo jonkin aikaa. Mutta kuka olisi uskonut näiden keväisten valittelujen jälkeen, että mä oikeasti löydän jonkun, jonka kanssa voisin lyödä hynttyyt yhteen. Mä mietin kuitenkin aika-ajoin eroa tai että pitäisi miettiä järjen kanssa tän suhteen etenemistä. Me vietettiin kunnolla iltaa yhdessä ensimmäistä kertaa vappuna ja nyt elokuun alkaessa, me ollaan jo suunnittelemassa muuttoa yhteen. Ollaan kyllä puhuttu siitä ihan alunalkaen, mutta joskus kun oon yksin, niin mietin tätä tilannetta ja suhdetta. Oonko mä onnellinen, haluanko mä tätä vai otinko mä vaan parisuhteen avoimin mielin vastaan siksi, että halusin vaan jonkun?

Mutta yksi asia on varma: mä en osaa elää yksin, mä tarviten ihmisen mun vierelle, jotta voin elää onnellisesti ja tuntea oloni mukavaksi. En vaan tiedä onko tää mies oikea? Tai siis.. Mulla on hetkiä, kun tunnen rakkautta ja kaipuuta miestä kohtaan, mutta paljon myös hetkiä kun mietin eroa. Meillä synkkaa hyvin, tykkään hellyydenosoituksista, seksi on hyvää.. Mutta mä en ole missään vaiheessa tätä alkua rakastunut.. Tiedättekö te sen, kun sä oikeasti ymmärrät olevasi rakastunut ja sä oot maailman onnellisin siinä hetkessä? Mä en oo kokenut sitä, vaikka haluaisin. Oon kiintynyt mieheen ja vaikka mietinkin eroa, niin en osaa kuvitella sen oikeasti tapahtuvan. Mä haluan kokea sen rakastumisen, miten mä saan sen? Pitääkö mun ottaa etäisyyttä ja viettää enemmän aikaa yksin? Ollaan kuitenkin käytännössä asuttu jo koko kesä yhdessä ja käyty ulkona yhdessä. Tykkään siitä ja sellaista haluan jatkossakin, mutta onko mulla varmasti oikea mies? En haluaisi enää pettyä suhteessa ja itkeä taas eron partaalla, että miehet on kusipäitä.

Haastetta haasteen perään

KYSSÄRIT

1. Minkälainen on sun unelmatalo, missä haluaisit asua? 

Kaksikerroksinen, yksinkertainen, mutta tyylikäs sisustus, kaunis piha ja puutarha, yläkerrassa parveke, missä mahtuu seurustelemaan muutamakin ihminen yhtäaikaa. Rauhallisella asuinalueella, mutta palvelut lähellä.

2. Kuinka monta ihmistä kuuluu sun lähipiiriin, haluaisitko että niitä olisi enemmän/vähemmän?

En osaa sanoa mitään tarkkaa lukemaa, mutta ihan muutama vain ja oon tyytyväinen tähän.

3. Juotko paljon kahvia/teetä?

Kahvia en juo oikeastaan yhtään, teetä menee syksyllä ja talvella mukavasti.

4. Miksi aloit bloggaamaan?

Oon ennen tätä blogia kirjoittanut 4-5 vuotta lifestyle-blogia, mutta suoraansanottuna en kestänyt enää anonyymien ilkeilyjä ja jotkut asiat meni poliisille asti. Kaipasin kuitenkin kirjoittamista, koska tykkään purkaa ajatuksia ns. 'mustaa valkoisella', niin päätin sitten kirjoittaa nimettömästi blogia ja tähän pystyn avautumaankin enemmän ilman tuomitsevia ihmisiä.

5. Haaveiden ammatti? 

En oikein osaa sanoa, toisaalta haluaisin tehdä päivätyötä vain arkisin, mutta toisaalta haluaisin vaihtelua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Katsotaan minne elämä vie.

6. Mitä teet vapaa-ajallasi?

Lenkkeilen koiran kanssa, käyn salilla, siivoan paljon, katson elokuvia/sarjoja, käyn ulkona bilettämässä..

7. Mikä on lempi asukokonaisuutesi?

Haha, mulla on melkein aina kollarit jalassa ja joku t-paita/toppi. Mutta on niitä siistejäkin asukokonaisuuksia, joista tykkään.  Nyt kun kesä alkaa lähenemään, niin tykkään pitää rentoja mekkoja.

8. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?

Mulla on ollut jo kauan haaveena Australia, Thaimaa ja Kreikka. Tykkään lämmöstä ja Ausseihin haluaisin myös päästä festareille, niin hullua menoa.

9. Minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi?

Äidin kanssa tosi hyvät, vietetään aikaa yhdessä aina kun olen maisemissa ja äiti auttaa aina hädän iskiessä. Iskän kanssa on vähän jäisemmät välit, en osaa oikein arvostaa häntä. On sanonut ettei olisi halunnut ikinä lapsia, eikä osallistu mihinkään perhejuttuihin tai kuluihin.

10. Tärkein henkilö sinun elämässäsi?

Eiköhän se ole äiti.

11. Pidätkö tästä haasteesta?

Kyllä, kiitos tästä Dare to dream -blogille! En haasta ketään, kun noin kuukausi takaperin tein saman haasteen.

Tilannekatsaus

Oho, kaks viikkoa menny ihan silmänräpäyksessä, mutta onhan siihen syykin. Elämä on ollu viime aikoina ihanaa, kerrankin! Risto on täysin historiaa ja sen verran mitä oon ehtiny sitä miettimään, niin ei edes haittaa. Onneksi en ehtinyt kiintyä Ristoon millään tavalla, koska nyt tuskin oltaisiin tässä tilanteessa. Leevi on edelleen ihana, mutta meistäkään ei ikinä tuu mitään vakavaa, joten oon senkin tavallaan unohtanut. Mutta jos Leevi saa vaikka aivovamman ja joskus haluaisikin jotain, niin sitten menee kyllä maailmankirjat niin pahasti sekaisin, että pitää ottaa timeout.

Mutta nyt siihen, miksi elämä siis on ihanaa. Mä oon tavannut miehen, Miikan, joka on sekoittanut mun pään ihan totaalisesti! Me ollaan nähty varmasti lukemattomia kertoja, koska liikutaan samoissa tapahtumissa lähes poikkeuksetta, mutta mä en oo missään vaiheessa pistäny tätä herraa mitenkään mieleeni. Miika on nyt kyllä tunnustanut mulle, että on katsellut mua monesti kun ollaan oltu samassa paikassa, mutta ei oo vaan ikinä uskaltautunut tulla edes juttelemaan. Mutta mä uskon, että se oli ihan hyvä juttu. Miika tuli juttelemaan mulle ihan oikeassa saumassa, aikaisemmin en tuskin olis noteerannut tätä miestä mitenkään. Mutta nyt se jäi sitten mun mieleen, käskin lisäämään kaveriksi, että voidaan hoitaa sitä kautta mun työhön liittyviä asioita. Sitten me vaan ruvettiin juttelemaan. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

Oon todella iloinen, että ruvettiin juttelemaan ja tutustutaan kokoajan lisää. En varmaan valehtele edes kovin paljoa, jos sanon ettei oo ikinä klikannut kenenkään kanssa näin hyvin aikaisemmin. Ollaan ehkä jopa vähän liikaa innostuneita tästä, ollaan suunniteltu kesällekkin jotain kivaa yhteistä. Nyt vaan sormet ristissä toivotaan, ettei tää lopu yhtä nopeasti kun alkoikin. Ainakin tähän mennessä Miika vaikuttaa todella siltä, mitä mä oon aina suhteelta toivonutkin.

Sekava viikonloppu

Sunnuntai ja perus krapula. Mun piti eilen olla selvinpäin, kun perjantaikin meni juodessa, mutta törmäsin Ristoon ja alkoi vituttaa siihen malliin, että oli pakko ostaa ylihinnoiteltu viinipullo baarista. Se olikin melkein ensimmäinen asia, minkä huomasin astuessani eilen baariin. Risto. Mitä helvettiä Risto tekee baarissa, jossa soi sen vihaama musiikki? Mulla oli fb:ssä päivitys, että oon duunissa tänään illalla ko. baarissa ja miten sattuikaan sitten, että Risto oli myös ilmaantunut paikalle. Välttelin Ristoa ja join viiniä vitutuksissani. Juttelin Riston kaverin kanssa ja yritin kysellä vähän, että mitä Risto tekee täällä. Kuulemma halpaa bisseä. Ei kyllä ollut, ihan normaali baarihinta. MIKSI? Juttelin Ristolle, en saanut mitään uutta irti. Ihan vitun sama. 

Sain kyllä kuulla myös Ristosta kaikkia juttuja, eikä senkään takia enää nappaa. Risto on mua melkein 10 vuotta vanhempi ja se sekoilee pahemmin kun minä, 21v. Mutta ehkä tää olikin sitten parempi näin, ettei meille syntynyt vielä mitään vakavaa. Uutta matoa koukkuun? Viinit kyllä alkoi tuntumaan loppuillasta jo siihen malliin, että taisin pokailla jo seuraavaa. Mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna se oli ehkä huono idea. 

Perjantaina oli kyllä hauskaa, varsinkin loppuillasta. En uskonut törmääväni Leeviin illalla, koska juteltiin aikaisemmin päivällä. Näin kuitenkin kävi ja jotenkin refleksinomaisesti hyppäsin suoraan Leevin syliin, pussattiin ja lähdettiin baarista yhdessä. Ollaan Leevin kanssa tunnettu reilu puolivuotta, oon salaa ihan rakastunut Leeviin ja taitaa se itekkin sen tietää. Mutta meistä ei sitten vaan ikinä oo tullut mitään sen vakavampaa. Meillä on vaan sellainen viharakkaus-suhde, riidellään kuin vanha pariskunta, mutta silti tykätään toisistamme paljon. Tavalla tai toisella. Ja salaa kyllä aina toivon, että someday me ollaan onnellisesti yhdessä. Mutta vaan salaa, koska ei se varmaan tuu ikinä tapahtumaan. Vähän niinkuin lottovoitto, siitä voi salaa haaveilla paljon, mutta ei se ikinä osu kohdalle.

Miehet..

Mun tekis mieli kirjottaa toi tunniste/tägi aina näihin postauksiin aina ihan helvetin isollla.. Siis toi wtf. Koska WTF??? WHAT THE ACTUAL FUCK...? Risto yllätti nyt kyllä.

Epäonnistuneet treffit?

Mä en tiedä voiko sanoa epäonnistuneeksi, mutta parantamisen varaa ainakin olisi. Nimetään nyt tämä blogissa esiintynyt mies Ristoksi, niin on varmaan helpompi pysyä kärryilläkin. Mun piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta en oo saanut inspistä kirjoittamiseen. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Oltiin siis viime viikonloppuna Riston kanssa sovittu treffit kahdelta Kaapelin kirppiksellä. Mä olin jo luopunut toivosta ja ajattelin, ettei Risto ilmaannu paikalle kun aamulla oli niin hiljaista. Mutta se ei olisi mua haitannut. Tää tapaaminen oli vähän +-0, varmaan olisi ollut ihan sama vaikka olisin mennyt yksinkin, koska meillä oli niitä hiljaisia hetkiä. Paljon. Risto siis saapui paikalle, juuri ja juuri oikeaan aikaan. Olin uhkaillut edellisenä iltana, että jos myöhästyy niin joutuu tarjoamaan seuraavat treffit. Oli vähän kyllä huono idea sopia tapaaminen tungoksen keskelle, ei edes löydetty mitään ostettavaa. Lähdettiin siis tyhjin käsin kohti Kamppia ja kotia. Jossain vaiheessa ehdotin kyllä, jos Risto haluaisi tulla meille ja vastaus oli myöntävä. VIRHE! Meillä oli vielä enemmän hiljaista täällä, istuttiin sohvalla mooonta tuntia putkeen ja katsottiin telkkarista toinen toistaan paskempia ohjelmia siihen asti kunnes kämppis hääti meidät mun huoneeseen. Mä jo ajattelin, että tässä vaiheessa Risto haluaisi lähteä kotiin. Kellokin oli jo niin paljon. Mutta ei, Risto jäi ja oli seuraavaan aamuun asti. Nälkä sitten vissiin ajoi Riston kohti kotia, vaikka yritin tarjota jotain meidänkin pöperöitä miehelle.

Ei mennyt siis ihan nappiin. Meidän piti myös eilen mennä ulos, mutta mun venyneen iltasalin ja Riston vahinkopäikkäreiden takia ei sitten mentykään. Ainakin Risto sanoi, että mentäisiin tänään ulos, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää. Eilen oli tarkoitus mennä Loisteen kattoterassille. Kuulemma siisti paikka, mutta ite en oo ikinä käynyt sielä. Tälle päivälle Risto ehdotti vitsikkäästi, jos mentäisiin Seurasaareen katsomaan onko oravat jo hereillä. Risto ei ainakaan oo vielä hereillä ja illalle sillä oli ohjelmaakin, että mä en tiedä mitä ite odottaa tältä päivältä.