Sekava viikonloppu

Sunnuntai ja perus krapula. Mun piti eilen olla selvinpäin, kun perjantaikin meni juodessa, mutta törmäsin Ristoon ja alkoi vituttaa siihen malliin, että oli pakko ostaa ylihinnoiteltu viinipullo baarista. Se olikin melkein ensimmäinen asia, minkä huomasin astuessani eilen baariin. Risto. Mitä helvettiä Risto tekee baarissa, jossa soi sen vihaama musiikki? Mulla oli fb:ssä päivitys, että oon duunissa tänään illalla ko. baarissa ja miten sattuikaan sitten, että Risto oli myös ilmaantunut paikalle. Välttelin Ristoa ja join viiniä vitutuksissani. Juttelin Riston kaverin kanssa ja yritin kysellä vähän, että mitä Risto tekee täällä. Kuulemma halpaa bisseä. Ei kyllä ollut, ihan normaali baarihinta. MIKSI? Juttelin Ristolle, en saanut mitään uutta irti. Ihan vitun sama. 

Sain kyllä kuulla myös Ristosta kaikkia juttuja, eikä senkään takia enää nappaa. Risto on mua melkein 10 vuotta vanhempi ja se sekoilee pahemmin kun minä, 21v. Mutta ehkä tää olikin sitten parempi näin, ettei meille syntynyt vielä mitään vakavaa. Uutta matoa koukkuun? Viinit kyllä alkoi tuntumaan loppuillasta jo siihen malliin, että taisin pokailla jo seuraavaa. Mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna se oli ehkä huono idea. 

Perjantaina oli kyllä hauskaa, varsinkin loppuillasta. En uskonut törmääväni Leeviin illalla, koska juteltiin aikaisemmin päivällä. Näin kuitenkin kävi ja jotenkin refleksinomaisesti hyppäsin suoraan Leevin syliin, pussattiin ja lähdettiin baarista yhdessä. Ollaan Leevin kanssa tunnettu reilu puolivuotta, oon salaa ihan rakastunut Leeviin ja taitaa se itekkin sen tietää. Mutta meistä ei sitten vaan ikinä oo tullut mitään sen vakavampaa. Meillä on vaan sellainen viharakkaus-suhde, riidellään kuin vanha pariskunta, mutta silti tykätään toisistamme paljon. Tavalla tai toisella. Ja salaa kyllä aina toivon, että someday me ollaan onnellisesti yhdessä. Mutta vaan salaa, koska ei se varmaan tuu ikinä tapahtumaan. Vähän niinkuin lottovoitto, siitä voi salaa haaveilla paljon, mutta ei se ikinä osu kohdalle.

Miehet..

Mun tekis mieli kirjottaa toi tunniste/tägi aina näihin postauksiin aina ihan helvetin isollla.. Siis toi wtf. Koska WTF??? WHAT THE ACTUAL FUCK...? Risto yllätti nyt kyllä.

Epäonnistuneet treffit?

Mä en tiedä voiko sanoa epäonnistuneeksi, mutta parantamisen varaa ainakin olisi. Nimetään nyt tämä blogissa esiintynyt mies Ristoksi, niin on varmaan helpompi pysyä kärryilläkin. Mun piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta en oo saanut inspistä kirjoittamiseen. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Oltiin siis viime viikonloppuna Riston kanssa sovittu treffit kahdelta Kaapelin kirppiksellä. Mä olin jo luopunut toivosta ja ajattelin, ettei Risto ilmaannu paikalle kun aamulla oli niin hiljaista. Mutta se ei olisi mua haitannut. Tää tapaaminen oli vähän +-0, varmaan olisi ollut ihan sama vaikka olisin mennyt yksinkin, koska meillä oli niitä hiljaisia hetkiä. Paljon. Risto siis saapui paikalle, juuri ja juuri oikeaan aikaan. Olin uhkaillut edellisenä iltana, että jos myöhästyy niin joutuu tarjoamaan seuraavat treffit. Oli vähän kyllä huono idea sopia tapaaminen tungoksen keskelle, ei edes löydetty mitään ostettavaa. Lähdettiin siis tyhjin käsin kohti Kamppia ja kotia. Jossain vaiheessa ehdotin kyllä, jos Risto haluaisi tulla meille ja vastaus oli myöntävä. VIRHE! Meillä oli vielä enemmän hiljaista täällä, istuttiin sohvalla mooonta tuntia putkeen ja katsottiin telkkarista toinen toistaan paskempia ohjelmia siihen asti kunnes kämppis hääti meidät mun huoneeseen. Mä jo ajattelin, että tässä vaiheessa Risto haluaisi lähteä kotiin. Kellokin oli jo niin paljon. Mutta ei, Risto jäi ja oli seuraavaan aamuun asti. Nälkä sitten vissiin ajoi Riston kohti kotia, vaikka yritin tarjota jotain meidänkin pöperöitä miehelle.

Ei mennyt siis ihan nappiin. Meidän piti myös eilen mennä ulos, mutta mun venyneen iltasalin ja Riston vahinkopäikkäreiden takia ei sitten mentykään. Ainakin Risto sanoi, että mentäisiin tänään ulos, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää. Eilen oli tarkoitus mennä Loisteen kattoterassille. Kuulemma siisti paikka, mutta ite en oo ikinä käynyt sielä. Tälle päivälle Risto ehdotti vitsikkäästi, jos mentäisiin Seurasaareen katsomaan onko oravat jo hereillä. Risto ei ainakaan oo vielä hereillä ja illalle sillä oli ohjelmaakin, että mä en tiedä mitä ite odottaa tältä päivältä.

Parisuhteessa ruuan kanssa

Tein nyt oikein tagit, joilla pystyy hakemaan tietyn kategorian tekstejä. En viitsisi kirjoittaa mitään kilometritarinoita, joissa kerron kaikki asiat samaan syssyyn. Haluan tehdä omat selkeät tekstit näille, koska uskon muutenkin ettei kaikkia kiinnosta kaikki postaukset. Tää postaus kertoo kuitenkin mun nykyisestä elämäntilanteesta liikunnan ja ruuan kanssa.

Mä en oo varmaan ikinä ollu sinut mun kropan kanssa, vaikka mä en oo missään vaiheessa ollut mikään lihava. Tällä hetkellä oon normaalipainoinen, mutta jos en harrasta yhtään liikuntaa niin alkaa pikkuhiljaa olemaan lievän ylipainon puolella. Oonkin taas kevään alkaessa innostunut liikunnasta kunnolla, mikä on ihan hyvä. Kerkesin melkein vuoden olemaan tekemättä mitään liikunnallista (ellei baareissa tanssimista lasketa) ja sen kyllä huomasi. Yleiskunto on paska, joka paikkaa kolottaa eikä meinaa jaksaa edes tehdä normaaleja arkiaskareita.

Oon elämäni aikana kuitenkin harrastanut varmaan jokaista lajia, mitä maailmasta löytyy. En nyt ihan, mutta tosi montaa kuitenkin. En oo kuitenkaan löytänyt ikinä mitään pitkäaikaista harrastusta, paitsi yhden. Ratsastus. Parasta terapiaa ikinä. Harmittavasti se on kuitenkin jäänyt pois taloudellisen tilanteen takia ja siksi myös, että muutin maalta Helsinkiin reilu vuosi sitten. Helsingissä on myös tarjontaa ratsastuksessa, mutta hinnat hipoo pilviä eikä tälläisellä työttömällä ole sellaiseen varaa. Alan kuitenkin pikkuhiljaa tykkäämään nyt kuntosalista enemmän ja enemmän. Ennen se on oikeastaan ollut vain sellaista keskitien hakemista ja laitteissa pyörimistä, ilman mitään selkeää määränpäätä tai tavoitetta. Nyt mulla on selkeät tavoitteet ja se motivoi käymään salilla. Vaikka mulle on tällä hetkellä aerobinen liikunta tärkeintä tavoitteen kannalta, niin kuntosali on hyvä vahvistus sille ja siitä tulee myös tosi hyvä fiilis.

Kuntosalin aloittaminen oli kuitenkin mulle tosi haastavaa, koska sekin tietenkin maksaa hunajaa. Sain kuitenkin tosi hyvän vinkin, nimittäin Helsingissä järjestetään 17-29 vuotiaille monipuolista ja maksutonta liikuntaa. Kyse on NYT liikunnasta, joilla on liikuntatarjontaa jokaiselle arkipäivälle ympäri Helsinkiä. Sivuilta löytyy lukujärjestys ja lajiesittelyt jokaiselle lajille, mitä on tarjolla. Tunneilla on mukana ohjaajat, jotka opastavat lajissa. Jokaiselle tunnille on helppo mennä, vaikkei olisi ikinä kokeillutkaan lajia, sillä omalla tasolla lajissa ei ole mitään merkitystä. Itse olen käynyt nyt kuntosaleilla 3krt/vko ja joogaa olen kokeillut kerran (joka valitettavasti lopetettiin sen jälkeen). Muille tunneille en ole vielä uskaltautunut, mutta ajatuksissa on kuitenkin lähteä kokeilemaan jotain uutta lajia. Muuten sitten lenkkeilen, mutta tarkoituksena on kuitenkin lisätä liikunnan määrää pikkuhiljaa. Olen kuitenkin ihan vähän aikaa sitten aloittanut taas liikunnan, niin pitää muistaa ettei aloita heti liian rajusti.

NYT liikunnan kautta oon myös päässyt liikuntaneuvojalle. Hakeuduin sinne juurikin siksi, että mulla on taipumusta aloittaa kaikki liian rajusti ja sitten sairastun. Sairastumisen jälkeen yleensä into aina lopahtaa ja sitten kieritään taas itsesäälissä, kun ei saa itseään niskasta kiinni. Mulla on myös ruokavalio ja säännölliset ruoka-ajat ihan päin helvettiä, joten sen korjaaminen oli yksi tavotteista. Mun ihan ensimmäinen tehtävä olikin syödä lounas joka päivä, koska se yleensä jää syömättä. Tähän asti on mennyt ihan hyvin, mutta on niitä lounaita tullut muutama skipattua jos oon nukkunut myöhälle. Liikuntaneuvojan kanssa aloitettiin sitten tällainen 3kk kestävä 'projekti'.

Mitä tohon otsikkoon tulee, niin toi voisi olla jopa tottakin. Ruoka on ollut mulle aina todella päivän kohokohta ja lempiasia. Pienestä pitäen oon aina kerhossa odottanut eväiden syömistä eniten ja halusin aina kuin mahdollista kaverien kanssa eväsretkelle. Ei ollut väliä jos paikkana olisi vaikka oma takapiha, kunhan päästään syömään hyviä eväitä. Oon myös tunnesyömäri. Jos menee hyvin ja elämä hymyilee, syön. Jos kaikki menee päin vittua ja masentaa, syön. Ihan sama, aina syön ja mielitekoja on todella paljon. Niitä on myös todella vaikea hallita välillä. Illat on pahimpia, vaikka ei olisi nälkä, niin tekee vain mieli syödä jotain. Mitä epäterveellisempää, sen parempaa. Säännölliset ruoka-ajat on kuitenki auttanu tosi paljon pitämään myös ne mieliteot kurissa. Ei mulla sekunnin tarkasti oo ruoka-ajat, mutta nälkä harvemmin ehtii tulemaan.

Kävin tän 'projektin' alussa liikuntaneuvojan kanssa läpi tavoitteita ja tehtiin kehonkoostumusmittaukset ym, jotka laitan nyt teillekkin näkyviin ja näitä voi verrata sitten myöhemmin uusiin tuloksiin. Mun ihan ensimmäisenä tavoitteena oli ruuan suhteen syödä siis lounas joka päivä ja vahtia säännöllisiä ruoka-aikoja. Liikunnan suhteen oli säännöllinen liikkuminen, josta voisi muodostua elämäntapa. Omaa kroppaa katsoen halusinkin sitten luonnollisesti senttejä pois vyötäröltä, vahvistaa käsien lihaksia ja kasvattaa kuntoa siinä samalla.

Pvm: 16.3.2015

Paino: 63kg

Pituus: 162cm

Painoindeksi: 24

Vyötärönympärys: 86cm

Rasvaprosentti: 37,1%

Lihasmassa: 21,7kg

Kuntoluokka (1-5): 1, heikko

The Liebster Award -haaste

Kiitos haasteesta, sain tämän Elämä vaihtoon -blogista.

Säännöt:
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Haasta sitten 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa
Keksi haastettaville 11 kysymystä

KYSSÄRIT

Mikä on sinun unelmien työpaikka?

Unelmana mulla olis joku, mistä saa helvetisti rahaa ja nautin siitä työstä. En kyllä vieläkään tiedä mikä se on tai mikä musta tulee 'isona'.

Mikä on elämässäsi tärkeintä? 

Musiikki, ystävät, perhe, lemmikit. Ruokakin on aika hyvää.

Jos nyt saisit hankkia minkä esineen tahansa, minkä hankkisit?

Ikävä myöntää, mutta mulla ei oo yhtään seksilelua. Musta alkaa tuntumaankin pikkuhiljaa, että alan tarvita sellasta, kun ei noita miehiä näy tai kuulu.

Mikä on paras vuodenaika? 

Yleensä kevät, koska silloin miehilläkin hormonit hyrrää ja on paremmat mahikset löytää joku kuuma kesäkissa.

Paras juoma? 

Coca-cola. Aito. Kylmänä.

Paras ruoka?

Saanko sanoa, että kebab ranskalaisilla? Se vaan on niin, ah.. Parasta silloin kun on masentuneena kotona viikonlopun jälkeen ja tajuaa ettei taaskaan onnistanut baarissa. Suklaakin on ihan jees.

Mistä asiasta voisit luopua elämässäsi?

Tunnesyömisestä.

Viisi asiaa bucket list:iltäsi?

Rakastu, ole onnellinen, matkusta yhdessä miehen kanssa, mene kihloihin, osta yhteinen asunto miehen kanssa.

Mistä asiasta et voisi luopua?

Netistä! Ei nykypäivänä, eikä varsinkaan miehet uskalla tulla missään julkisilla paikoilla moikkailemaan tuntemattomia naisia tai ehdottelemaan treffejä.

Mitä harrastat/haluaisit harrastaa?

Miesten metsästämistä ja peiton alla itkemistä suklaalevyn kanssa.

Mikä on sinun unelmasi?

Yksinkertaisesti: voittaa lotossa. Tai olis se mieskin kiva.

OMAT KYSYMYKSET

1. Oletko sinkku vai varattu?

2. Kerro unelmien puolisosta

3. Onko ulkonäkö tärkeää?

4. Onko koolla oikeasti väliä?

5. Mitä ostaisit ensimmäisenä, jos voittaisit lotossa?

6. Rehellisesti: kuinka usein unelmoit lottovoitosta?

7. Mitä haluaisit syödä viimeisellä ateriallasi?

8. Mikä on mieluisin kotityö?

9. Kuinka paljon katsot tv:tä?

10. Mikä motivoi sinua?

11. Kahvi vai tee?

En seuraa blogeja ollenkaan tällä hetkellä, haastan kaikki jotka vain tahtovat tehdä tämän haasteen.

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Pohdiskelin tossa aikaisemmin, että mitä miesten päässä oikeen liikkuu ja tänään oli taas yksi suuri WTF-momentti, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Ja nyt tehdään historiaa, tän blogin ihan ensimmäiset kuvat, jotka on alkuperäisin multa, ei netistä kaapattuja.

Tää kertoo ton edellisen postaukset tilanteesta nro 2: "Teillä on exän kanssa yhteinen lemmikki. Mies haukkuu sut jatkuvasti maan tasalle, kirjoittelee sulle anonyymisti haukkumisviestejä netissä ja sen jälkeen ihmettelee, mikset halua olla tekemisissä tai antaa enää lemmikkiä hänelle. AI MIKSET? Nyt ne aivot käteen jo. Turhaa sitä kuuntelee exän perseilyä, jos ei oo edes tehnyt mitään ansaitakseen sitä. Välit poikki suoraan ja katsoo asiaa sitten myöhemmin, kun osataan käyttäytyä. "

L on siis mun koira, joka on alusta asti ollut ainoastaan mun omistuksessa. Huvittavinta tässä on se, että kun erottiin, kysyin miljoonasti että laitetaanko exänki nimi papereihin, mutta ei halunnut. Nyt jaksaa jälkeenpäin itkeä, kun oon "itse mennyt laittamaan ainoastaan itseni omistajaksi". Nyt vittu pliis. Ei saisi ehkä yleistää, mutta tässä huomaa jo sen, että exä on 2v nuorempi.

Vanhuus ei tule yksin

Mulla on tänään synttäripäivä, mutta juhlittiin mun synttäreitä jo 2.4. koska silloin sattui olemaan hyvä tapahtuma, johon suurin osa tuli sitten jatkamaan juhlia. Etkoiltiin siis meidän luona, join oikein yhden siiderin ja limua. Mittariin tuli 21-vuotta, jota ehdin jo panikoimaan kauan ennen synttäreitä. Tänään mua ei oo sitten hetkauttanu koko ajatuskaan siitä, että oon nyt taas vuoden vanhempi. Ehkä se ikäkriisi taas pian iskee. Pitäisikö nyt olla sitten jo aikuinen? Ei ainakaan tunnu siltä, ehkä oon ikuinen lapsi.

Kyselin torstaina aamupäivästä jo ihmisiltä, että ketä on tulossa pelipaikalle ennen baaria, että osaan vähän kartoittaa. Olin sitten lenkillä, kun mulle tuli viestiä yhdeltä naiselta. Me ollaan fb-kavereita ja tiedetään toisemme, nähdään usein samoissa bileissä, mutta ei olla juteltu varmaan koskaan mitään suurempaa. Viestissä oli sitten: "Jätä mun mies rauhaan, kiitos".. Mulla ei heti oikein raksuttanu, että ketä tää nainen oikein tarkoitti tuolla miehellään, mutta sitten kun tajusin niin vähän naurahdin. Olin laittanut sille miehelle, että onko se tulossa mun luo illalla etkoilemaan ja tää nainen oli sitten ilmeisesti käsittänyt jotain muuta. Jouduin sitten screenshottaamaan tälle naiselle mun muitakin keskusteluita, että se uskoisi ettei mulla ollut mitään taka-ajatuksia, vaan kyselin ihan kaikilta illan kulusta. Tollasta turhaa draamailua, en tiedä uskoiko screenshoteista huolimatta, sen verran outo nainen tuo on muutenkin oman käsityksen mukaan. Mulle on vain sanottu, ettei kannata olla tekemisissä hänen kanssaan, eikä mulla oo ollut tarvettakaan. 

Torstaina sattui myös mukava yllätys, kun viime postauksessa mainitsemani mies oli myös tapahtumapaikalla. Sain siitä kyllä vihiä jo ennen paikalle pääsyä, mutta en sanonut siitä miehelle, vaan esitin yllättynyttä. Juteltiin sitten illan aikana ja juotiin mun synttärilahjaksi saatua skumppaa. Taidettiin me myös halailla muutaman kerran, mutta ei mitään sen ihmeempää. Olis se varmaan ollut mukavaa päästä myös yöksi kainaloon, mutta en voinut feidata omia yövieraita, jotka on tullut juhlimaan mua toiselta puolelta Suomea.

Ollaan kuitenkin juteltu paljon joka päivä ja huomenna olisi tarkoitus lähteä Kaapelin kirppikselle myös yhdessä, varmaan myös keksitään jotain muutakin, mutta ei varmaan ihan vielä niitä ns. virallisia treffejä mistä meillä oli puhetta aikaisemmin.

Oli myös hauska saada tietää kämppikseltä, että siltä oltiin tultu kysymään meistä. Oli kuulemma myös toivonut, että oltaisiin lähdetty yhdessä pois baarista. Jotenkin suloinen ajatus joltain toiselta, meidän yhteiseltä kaverilta, joka oli myös torstaina samassa baarissa.

Vispiläkauppaa

Mua naurattaa aina toi sana "vispiläkauppaa". Siitä tulee aina mieleen juhannus 2013, kun oltiin silloisen bff:n kanssa Himoksella ja tavattiin sielä kaksi kengurupukuun sonnustautunutta miestä, jotka kantoi mukanaan kahta vispilää. Vastaantulijoiden piti sitten vispata sillä ilmaa niin nopeasti kuin pystyi. En tiedä sitten mikä ton idea oli, mutta ainakin ne sai kaikki nauramaan joka kerta.

Anyway, mulla oli ihan asiaakin ja toi otsikko tuli muutenkin vähän puskista. Se mies, josta kerroin jo jotain aikaisemmin, on nyt historiaa. Tai niinku jo sanoinki, niin ollaan ehkä liian samanlaisia ja tuntui jo alusta alkaen ettei siitä jutusta tuu mitään. No, en ainakaan pettynyt niin paljon tosta lemppauksesta, kun osasin itekkin jo arvata niin tapahtuvan. Ei meille onneksi ehtinyt syntyä vielä mitään vakavaa, saati tunteita. Thank god! Olisin muuten varmaan nytkin masentuneena peiton alla ja itkisin, että aina mulle käy näin. Mutta tässä onneksi ei ehtiny syntyä mitään ja voin iloisena jatkaa elämää eteenpäin.

Nythän on aprillipäivä ja suunnittelin jo eilen kaikkia mahtavia piloja. Sen lisäksi, että jekutan kämppistä monella eri tavalla, niin voisin pyytää yhtä miestä ulos. Jos se sitten kieltäytyy, niin voin sanoa että se oli aprillipila. Kysyin ja oli kyllä vähän jännäkakka siinä vaiheessa, mutta tuli sieltä myöntävä vastaus. Nyt sitten jännäillään siihen asti, kunnes oikeasti mennään ulos. Paniikki - mitä me tehdään, minne me mennään, mitä mä sanon?? Ehkä nyt ei oo kuitenkaan vielä aika panikoida. Kysyin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi, että milloin mentäisiin, niin ilmeisesti ihan lähitulevaisuudessa. Ei jää sitten tääkään asia roikkumaan ja joskus tulee sitten taas mieleen, että meidänhän piti mennä ulos joskus.