Mä olen parisuhteessa. Ollut jo jonkin aikaa. Mutta kuka olisi uskonut näiden keväisten valittelujen jälkeen, että mä oikeasti löydän jonkun, jonka kanssa voisin lyödä hynttyyt yhteen. Mä mietin kuitenkin aika-ajoin eroa tai että pitäisi miettiä järjen kanssa tän suhteen etenemistä. Me vietettiin kunnolla iltaa yhdessä ensimmäistä kertaa vappuna ja nyt elokuun alkaessa, me ollaan jo suunnittelemassa muuttoa yhteen. Ollaan kyllä puhuttu siitä ihan alunalkaen, mutta joskus kun oon yksin, niin mietin tätä tilannetta ja suhdetta. Oonko mä onnellinen, haluanko mä tätä vai otinko mä vaan parisuhteen avoimin mielin vastaan siksi, että halusin vaan jonkun?
Mutta yksi asia on varma: mä en osaa elää yksin, mä tarviten ihmisen mun vierelle, jotta voin elää onnellisesti ja tuntea oloni mukavaksi. En vaan tiedä onko tää mies oikea? Tai siis.. Mulla on hetkiä, kun tunnen rakkautta ja kaipuuta miestä kohtaan, mutta paljon myös hetkiä kun mietin eroa. Meillä synkkaa hyvin, tykkään hellyydenosoituksista, seksi on hyvää.. Mutta mä en ole missään vaiheessa tätä alkua rakastunut.. Tiedättekö te sen, kun sä oikeasti ymmärrät olevasi rakastunut ja sä oot maailman onnellisin siinä hetkessä? Mä en oo kokenut sitä, vaikka haluaisin. Oon kiintynyt mieheen ja vaikka mietinkin eroa, niin en osaa kuvitella sen oikeasti tapahtuvan. Mä haluan kokea sen rakastumisen, miten mä saan sen? Pitääkö mun ottaa etäisyyttä ja viettää enemmän aikaa yksin? Ollaan kuitenkin käytännössä asuttu jo koko kesä yhdessä ja käyty ulkona yhdessä. Tykkään siitä ja sellaista haluan jatkossakin, mutta onko mulla varmasti oikea mies? En haluaisi enää pettyä suhteessa ja itkeä taas eron partaalla, että miehet on kusipäitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti