Tilannekatsaus

Oho, kaks viikkoa menny ihan silmänräpäyksessä, mutta onhan siihen syykin. Elämä on ollu viime aikoina ihanaa, kerrankin! Risto on täysin historiaa ja sen verran mitä oon ehtiny sitä miettimään, niin ei edes haittaa. Onneksi en ehtinyt kiintyä Ristoon millään tavalla, koska nyt tuskin oltaisiin tässä tilanteessa. Leevi on edelleen ihana, mutta meistäkään ei ikinä tuu mitään vakavaa, joten oon senkin tavallaan unohtanut. Mutta jos Leevi saa vaikka aivovamman ja joskus haluaisikin jotain, niin sitten menee kyllä maailmankirjat niin pahasti sekaisin, että pitää ottaa timeout.

Mutta nyt siihen, miksi elämä siis on ihanaa. Mä oon tavannut miehen, Miikan, joka on sekoittanut mun pään ihan totaalisesti! Me ollaan nähty varmasti lukemattomia kertoja, koska liikutaan samoissa tapahtumissa lähes poikkeuksetta, mutta mä en oo missään vaiheessa pistäny tätä herraa mitenkään mieleeni. Miika on nyt kyllä tunnustanut mulle, että on katsellut mua monesti kun ollaan oltu samassa paikassa, mutta ei oo vaan ikinä uskaltautunut tulla edes juttelemaan. Mutta mä uskon, että se oli ihan hyvä juttu. Miika tuli juttelemaan mulle ihan oikeassa saumassa, aikaisemmin en tuskin olis noteerannut tätä miestä mitenkään. Mutta nyt se jäi sitten mun mieleen, käskin lisäämään kaveriksi, että voidaan hoitaa sitä kautta mun työhön liittyviä asioita. Sitten me vaan ruvettiin juttelemaan. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

Oon todella iloinen, että ruvettiin juttelemaan ja tutustutaan kokoajan lisää. En varmaan valehtele edes kovin paljoa, jos sanon ettei oo ikinä klikannut kenenkään kanssa näin hyvin aikaisemmin. Ollaan ehkä jopa vähän liikaa innostuneita tästä, ollaan suunniteltu kesällekkin jotain kivaa yhteistä. Nyt vaan sormet ristissä toivotaan, ettei tää lopu yhtä nopeasti kun alkoikin. Ainakin tähän mennessä Miika vaikuttaa todella siltä, mitä mä oon aina suhteelta toivonutkin.