Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Pohdiskelin tossa aikaisemmin, että mitä miesten päässä oikeen liikkuu ja tänään oli taas yksi suuri WTF-momentti, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Ja nyt tehdään historiaa, tän blogin ihan ensimmäiset kuvat, jotka on alkuperäisin multa, ei netistä kaapattuja.

Tää kertoo ton edellisen postaukset tilanteesta nro 2: "Teillä on exän kanssa yhteinen lemmikki. Mies haukkuu sut jatkuvasti maan tasalle, kirjoittelee sulle anonyymisti haukkumisviestejä netissä ja sen jälkeen ihmettelee, mikset halua olla tekemisissä tai antaa enää lemmikkiä hänelle. AI MIKSET? Nyt ne aivot käteen jo. Turhaa sitä kuuntelee exän perseilyä, jos ei oo edes tehnyt mitään ansaitakseen sitä. Välit poikki suoraan ja katsoo asiaa sitten myöhemmin, kun osataan käyttäytyä. "

L on siis mun koira, joka on alusta asti ollut ainoastaan mun omistuksessa. Huvittavinta tässä on se, että kun erottiin, kysyin miljoonasti että laitetaanko exänki nimi papereihin, mutta ei halunnut. Nyt jaksaa jälkeenpäin itkeä, kun oon "itse mennyt laittamaan ainoastaan itseni omistajaksi". Nyt vittu pliis. Ei saisi ehkä yleistää, mutta tässä huomaa jo sen, että exä on 2v nuorempi.